Siirry pääsisältöön

Tekstit

Videot

Eikä oo pimeää enää

Olen vuosien ajan joutunut tekemään hartiavoimin töitä oman kisamielentilan kanssa. Keskittyminen on ollut järkyttävän vaikeaa, olen haahuillut kisapaikoilla aivot sumussa ja olen turhautunut negatiivisten ajatusten vyöryyn kerta toisensa jälkeen. Sittemmin olen opetellut hallitsemaan mieleni ja tunnetilani, tyhjentämään ajatukset ikävyyksistä, vapautumaan paineista, nauttimaan ja keskittymään. Vaikka olen halunnut edetä ja kisata aina hirveästi, iloa tekemiseen oli joskus vaikea löytää, kun kaikki mitä löytyi oli paine, kiire ja häly pään sisällä. 
Rumon kanssa jouduin jatkuvasti syvälle epämukavuusalueelle ja siellä oli vaan selvittävä. Opettelin ajattelemaan ja suhtautumaan oikein. Ensin hiljensin hälyn sanomalla itselleni shhh, sitten kuvittelin olevani kisapaikan kokoinen. Kuvittelin, että mä hallitsen tän. 
Kun käsissä onkin äkkiä nuori, kokematon ja täysin erilainen koira, ei itsekään hetkeen tiedä miten toimia. Mitä mun nyt pitää ajatella, miten mun nyt pitää olla? Tapio on s…

Viimeisimmät blogitekstit

Life shrinks or expands according to one's courage

Periytyykö syöpä?

Kaukaa kaaoksesta näimme toiseen galaksiin

Nuorallatanssija

Silmänkääntötemppu, tietoo ja taikaa

Molemmat tunnetaan et jotain rinnassa hehkuu

Don't you know that everybody's got a Fairyland of their own?

Täytyy antaa kaikkensa jos haluu kylpee onnessa

Operaatio puomi

We don't make mistakes, we do variations