She's whiskey in a tea cup

Sukkula kesäkuussa

Sookie on ollut poikien pikkusiskona ja meidän virallisena prinsessana nelisen kuukautta ja hetkittäin sitä huomaa, miten hyvin neiti onkaan hioutunut osaksi laumaa. Viimeksi tänään kehotin sitä menemään pois ja se meni ja sitten mietin, että missä vaiheessa minä tämänkin sille opetin. Siinä se on oppinut ja kasvanut muiden mukana, ihmetellyt ja omaksunut. Reipas tyttö.

Ennen maalle lomatunnelmiin hurauttamista ahkeroitiin muutto, jep taas. Mistä näitä tulee. Pannarille parit aiemmat muutot ovat aiheuttaneet vähän turhaa stressiä ja paniikinpoikasta, joten pikkasen jännitin miten nyt käy. Muutettiin pojille tuttuun paikkaan (asuimme täällä viime kesän), joten sinänsä tilanne oli helpompi. Mutta Sookielle paikka oli uusi. 

Sitä vaan ei huomaa mistään, neiti on asettunut hyvin eikä ota turhaa stressiä. Sookieta kiinnostaa oleellinen - enemmän tilaa rapistella kynsiä lattioilla ja Ihan Oma Sänky. Home is where your heart is.

Luonnollisesti ensimmäinen hankinta uuteen kämppään oli parit tyynyt Sookielle - neiti tykkää nukkua pää tyynyllä.

 Uusi sänky testissä. Kyllähän siinä pötköttelee.

Tässä viime päivinä on tehty tottiksia ja leikkiä. Painajaislapset ovat syöneet nakkeja luoksepäästämistreenin merkeissä ja vähän puuhastelleet tottisjuttuja. Sookie on myös leikkinyt, vieraat ihmiset ympärillä ja uusi paikka aiheuttivat sunnuntaina vähän jänskäystä, mutta kyllä se siitä. Leuat napsuu lupaavasti anycase. Rumo on tehnyt seuraamisia kentänlaitapalkalla ja ollut melko asiallinen. Kahden kapulan noutojuttuja tehtiin myös eikä muistettu yhtään miten niitä tehdään.

Sitten takaisin neitikoiraan. Sookiehan on mulla sijoituksessa ja tytön omistaa Daisy, joka alustavasti suunnittelee pikkusukkuloita loppuvuodelle 2015. Isästä tai mistään muustakaan ei ole vielä havaintoa, mutta aika näyttää. Aika näyttää myös, mitä Sookiesta loppujen lopuksi kuoriutuu. Neidin ongelmallinen tausta ei ole antanut parhaita mahdollisia eväitä tulevaisuuteen, mutta kuten Veronica Rothin kirjassa Allegiant sanotaan, 
Life damages us, every one. We can’t escape that damage. But now, I am also learning this: We can be mended. We mend each other.
Sookie muovautuu edelleen, mutta nyt jo voin sanoa, että se on hyvä koira. Se on helposti ohjattava, sopivan nöyrä ja erittäin kiltti. Ilokseni se on kuitenkin kehittymässä päivä päivältä röyhkeämmäksi, erityisesti mitä tulee ruokaan! Neitikoira on loputtoman ahne ja tekee noin mitä vaan ruuan eteen, eli on erittäin helposti hallittavissa ja koulutettavissa sen kautta. Myös saalisvietti on kohdillaan ja leikkiminen rakentuu koko ajan paremmaksi. Sookie on aktiivinen eläin joka on saanut siirrettyä aktiivisuutta treenikentälle hienosti, työinto alkaa löytyä kun neiti on huomannut että täähän on siis kivaa. Rakenne ja liikkeet ovat omiaan urheilukoiralle, Sookie on nopea & elastinen ja hyppää hyvin. Muutaman jäljen perusteella neiti on varsin lahjakas, tarkka ja motivoitunut jäljestäjä. Vieraita ihmisiä kohtaan tilanteesta riippuen jotain välinpitämättömän tai hieman varautuneen väliltä. Uusia paikkoja saattaa aluksi hieman jännittää, mutta sopeutuu tilanteeseen. Eri pinnat eivät ole ongelma, kontaktiesteitä tai putkia ei jännitä.

Neiti on vielä nuori, nyt 20kk ja vuotiaaksi tarhassa elänyt, joten oppimista riittää vielä. Kotioloissa Sookie on rauhoittunut ja on melko vaivaton, aluksi mulle tullessaan oli aika levoton mikä nyt ei toki hämmästytä yhtään. Yksinoloja opetellaan vielä, sekin on vaikea konsepti nuorelle koiralle jota on palloteltu paikasta toiseen (ja joka tosiaan on asunut tarhassa ensimmäisen vuotensa, onhan se sitten ihan eri juttu olla sisätiloissa...). Mutta Sookie ei oikeastaan juuri tuhoa mitään, kanniskelee vaan mun kenkiä ja omaa hihnaansa. :D Ääntä siitä lähtee välillä turhan paljon, reagoi yksinollessaan rapun ääniin jonkin verran. Oikeastaan nekin ovat lähinnä yksittäisiä haukahduksia, ei mitään koko päivän konserttia todellakaan. Ja sekin vähenee koko ajan. Mun ollessa paikalla ei enää hauku noin ollenkaan kun tietää ettei meillä meluta. :) Lenkkikaverina helppo, välillä ihmettelee uusia juttuja tai omituisia hyökkäysvaunuja, mutta ei tee isompaa numeroa asioista.

Näiden neljän kuukauden aikana typykkä on tehnyt hienon matkan reippaammaksi, isommaksi malinuaaksi ja matka jatkuu edelleen. Se on nyt jo ihan tosi hieno tyttö.

Kommentit

Suositut tekstit